Sananvankeus
Inspiraatio iski yllättäen saunassa. Piti kirjoittaa lapsettomuusvuosien aiheuttamista traumoista ja tunteista, mutta siitä ehkä myöhemmin. Nyt nimittäin jouduin ensin huikkaamaan suihkun oven raosta puolisolleni, että saanko taas kirjoittaa blogia? Vastaus oli tunnemyrskyinen EI. Vastustin ja puolustauduin, että tällä kertaa aivan neutraaleista aiheista. "EI." Oli vastaus yksiselitteisesti. Yritin vielä kaula pitkällä selittää siinä oven raossa roikkuen, että onhan mullakin sananvapaus. Ei kuulemma ole. Ei enää. Pitää suojella lapsia. Että kirjoita anonyymisti, jos on pakko. Niin muutkin tekevät. Totta. Tekevät, mutta tuskinpa aviomiestensä painostuksesta. Eikä meidän lapsille sitä paitsi ikinä mitään mun kirjoitusten takia ole tapahtunut. Olen aina suojellut heitä. Silti myrsky alkoi nousemaan mieheni silmissä. Niin voimakas on sana. Niin voimakas on totuus. Sitä ei kestä kuin harva. Kestätkö sinä?